Vanha koira tai kissa on vanha ystävä. Kun ystäväsi vanhenee, se tarvitsee enemmän ymmärtämystäsi ja apuasi.
Milloin lemmikkisi on vanha? Koira elää joidenkin lähteiden mukaan keskimäärin 12-vuotiaaksi ja kissa 14-vuotiaaksi. Yleisesti, mitä suurikokoisemmasta rodusta koirissa on kysymys, sitä lyhyempi on yleensä sen elämän pituus. Poikkeuksiakin on. Lemmikin elinikään vaikuttaa perintötekijät, mutta myös huolellinen hoito ja hyvä ravitsemus. Keskimäärin voidaan sanoa, että esimerkiksi koira alkaa olla vanha noin 7-8-vuotiaana. Suurikokoisten rotujen koirilla vanhuuden katsotaan alkavan jo nuorempana.
Vanheneminen vaikuttaa elimistöön monella tavalla. Ensinnäkin ikääntymisen seurauksena tapahtuu sellaisia muutoksia, joita ei voi estää tai hidastaa. Näitä ovat esimerkiksi kuulon huononeminen, näön heikkeneminen ja vähentynyt aktiivisuus. Nämä muutokset johtuvat muuttuneensta fysiologiasta. Toiset muutokset ovat sellaisia, joiden syntymiseen tai kehittymiseen/etenemiseen voidaan jossain määrin vaikuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi sydänsairaudet tai hampaiden ja niiden tukikudosten sairaudet. Ikääntymiseen liittyy myös riski kasvaneesta verenpaineesta, liikalihavuudesta, vastustuskyvyn heikkenemisestä jne. Voimme siis yrittää estää tai ainakin hidastaa osaa ikääntymisen tuomista muutoksista.
Säännöllisillä vuosittaisrokotuksilla ikääntyvälle lemmikille voidaan tehdä perusteellisempi tarkastus. Tämä voi sisältää esim. kliinisen tutkimuksen, punnituksen, verinäytteen oton mm. maksan ja munuaisten toiminnan arvioimiseksi ja virtsanäytteen tutkimisen. Hormonimäärityksistä voidaan tutkia kilpirauhasen toimintaa. Tarvittaessa voidaan ottaa röntgenkuvia ja mahdollinen hammaskivi poistaa. Huomioi kuitenkin, että mikäli haluat lemmikillesi perusteellisemman terveystarkastuksen esim. rokotusten yhteyteen, muista mainita tästä puhelimessa ajanvarausta tehdessäsi, jotta toimenpiteeseen osataan varata riittävän pitkä aika.
Joihinkin sairauksiin on olemassa lääkehoito ja osaa voidaan tukihoitaa esimerkiksi sopivalla ruokavaliolla.
Vanhan elimistön muuttumiskyky on rajoitetumpi kuin nuoren – ennaltaehkäisy siis kannattaa ja tämän vuoksi vanheneva lemmikki on suositeltavaa käyttää säännöllisesti eläinlääkärin luona terveystarkastuksessa. Eläinlääkärisi osaa neuvoa, mitkä ovat juuri Sinun lemmikkisi mahdollisia terveysriskejä.
KOTONA
Koiraa huomioidaan vain omistajan aloitteesta ja vain sen ollessa rauhallinen/rentoutunut.
Omistajan tulee rohkaista koiraa itsenäistymään välttämällä alituista fyysistä kontaktia koiraan (koiran silittäminen, sylissä/vieressä pitäminen). Koiran ei myöskään kannata antaa seurata omistajiaan kotona kaikkialle, vaan esim. pesuhuoneessa käyntien ajaksi voi pennun jättää oven ulkopuolelle. Samalla periaatteella erossaolemista voi harjoitella muissakin huoneissa lyhyitä hetkiä kerrallaan.
Omistaja opettaa koiraa olemaan rauhallinen sen jäädessä yksin kotiin. Harjoitukset aloitetaan käskemällä koira makaamaan paikallaan omistajan poistuessa muutaman askeleen päähän koirasta ja palatessa saman tien koiran luo. Koiraa kehutaan lyhyesti sen pysyessä paikallaan. Välimatkaa ja poissaoloaikaa pidennetään asteittain. Koiran tulee aina olla rauhallinen ja rentoutunut harjoituksen alkaessa ja sen aikana. Tarkoituksena on asteittain opettaa koira pysymään rentoutuneena myös sen jäädessä yksin kotiin.
Koiraa totutetaan ahdistusta laukaiseviin ärsykkeisiin. Eroahdistunut koira tulee usein levottomaksi jo ennakoidessaan omistajan lähtöä esim. kun avaimia käsitellään, takkia puetaan päälle tai tietty laukku otetaan esille. Omistajan tuleekin käsitellä näitä ”laukaisutekijöitä” useita kertoja päivässä ilman, että lähtee minnekään. Omistaja voi myös käydä aluksi hyvin lyhyitä hetkeiä ulko-oven ulkopuolella ja palata takaisin koiran luo ennen kuin se ehtii huolestua.
KOTOA LÄHTIESSÄ
Koiraan ei kiinnitetä mitään huomiota noin puoleen tuntiin (30min) ennen lähtöä. Omistajan lähtö tulee olla neutraali tilanne ilman koiraa hermostuttavia yksityiskohtaisia jäähyväisiä.
Kotoa lähtiessä koiralle annetaan erityinen lelu tai herkku, johon se mielellään kiinnittää huomionsa. Takaisin tullessa esine korjataan talteen seuraavaa kertaa varten. Tämän esineen tai herkun tulee olla erityisen mielekäs koiralle (esim. herkuilla täytetty aktivointilelu), jotta koira kokisi omistajan lähtemisen myönteisenä asiana ja sillä olisi tekemistä kun omistaja on lähtenyt.
KOTIIN PALATESSA
Koiraan ei pidä kiinnittää huomiota ennen kuin se on rauhoittunut ja rentoutunut, silloinkin se saa huomiota vain omistajan aloitteesta. Koiran saadessa huomiota omistajalta vain ollessaan rauhallinen, se kokee saavansa palkinnon rauhallisesta käytöksestä ja pikkuhiljaa rauhallinen käytös todennäköisesti yleistyy. Jos koira riehuu ja yrittää hyppiä omistajaa vasten tämän tullessa kotiin, on parempi kääntää koiralle selkä ja olla huomioimatta sitä, kuin yrittää komentaa/rangaista hyppimisestä.
Koiraa ei saa rangaista sen yksin ollessaan aiheuttamista tuhotöistä, tarpeiden takemisestä sisälle yms. Omistajan tulee ymmärtää, ettei eroahdistunut koira kykene hallitsemaan käyttäytymistään jäädessään yksin. Rankaiseminen vain kasvattaa sen ahdistusta, koska koira ei ymmärrä mistä sitä rangaistaan. Pahimmillaan koira saattaa kokea rangaistukset jopa vahvisteena ei-toivotulle käytökselle, koska myös negatiivinen huomio on huomiota. Palkitsemisen (huomioiminen, kehuminen) vastakohta ei ole rankaiseminen vaan palkitsematta (huomioimatta, kehumatta) jättäminen.
Käyttäytymisterapiaohjeita eroahdistuksen hoitoon
Harjoitusten tarkoituksena on totuttaa koira olemaan yksin ahdistumatta. Yksinjäämistilanteesta luodaan sille uudenlainen mielikuva harjoitusten kautta. Koiraa ei tulisi jättää pidemmiksi ajoiksi lainkaan yksin terapian aikana, jotta jo tehty työ ei valu hukkaan. Mikäli niin joudutaan tekemään, ei koiraa saa rangaista sen ahdistuksen vallassa tekemistä tuhotöistä tai sisälle tekemistä tarpeista yms.
1. Koiran totuttaminen alkutilanteeseen
Ennen harjoitusten alkua koiran tulee olla levollinen ja rentoutunut. Kaikkea koiraa kiihdyttävää/innostavaa tulee välttää ennen harjoitusten aloittamista. Omistajan tulee käyttäytyä neutraalisti koiraa kohtaan ennen harjoituksia, niiden aikana ja jonkin aikaa niiden jälkeen. koiraa huomioidaan vain omistajan aloitteesta ja vain sen ollessa rauhallinen/rentoutunut. Koiraa voi totuttaa ahdistusta laukaiseviin ärsykkeisiin – harjoitusten lisäksi – pitkin päivää. Mikäli koira tulee levottomaksi kun esim. avaimia tai tiettyä laukkua otetaan esiintms., omistaja käsittelee näitä ”laukaisutekijöitä” useita kertoja päivässä ilman että lähtee minnekkään.
Omistajan tulee huolehtia, ettei koira joudu jäämään yksin totuttamisen aikana (havainnollistamiseksi vrt. Esimerkiksi lentopelkoon. Tilanne on sama kuin jos lentopelkoista ihmistä totutetaan asteittain lentokenttään, lentokoneisiin ja lentämiseen ja samalla hänet päivittäin pakotettaisiin lentokoneen kyytiin harjoitusten ulkopuolella! Totuttelemisesta ei ole mitään hyötyä paniikissa olevalle).
Koiralle hankitaan hoitopaikka tai hoitaja terapian ajaksi, se otetaan mukaan töihin tai omistaja pyrkii ottamaan lomaa työstä. Uuden tilanteen merkiksi omistaja hankkii uuden makuualusten/peiton koiralle harjoitusten tekemisen ajaksi. Harjoiteltaessa käytetään aina tätä tiettyä alustaa. Mikäli radio on ollut yleensä pois päältä koiran jäädessä yksin, jätetään se nyt auki harjoitusten ajaksi eli tarkoitus on luoda ERILAINEN ympäristö koiralle kuin aiemmin.
1.1 Koira käsketään makaamaan makuualustalle. Omistaja valmistelee lähtöään kuten tavallisestikkin ( ottaa avaimet jne.) Koiran tulee maata makuualustalla, jos se nousee sille ei saa olla vihainen vaan se laitetaan rauhallisesti uudelleen makuulle.
1.2 Omistaja vapauttaa koiran makuulta sanomalla neutraalilla äänellä ”vapaa”. Koiralle ei muuten puhuta mitään, sitä ei katsota eikä muutenkaan huomioida seuraavien kolmen (3) minuutin aikana. Harjoituksessa käytetty makuualusta otetaan pois ja laitetaan talteen seuraavaa harjoitusta varten.
1.3 Harjoitus toistetaan ainakin 10 kertaa päivässä kolmen (3) päivän ajan.
HUOM! Harjoituksissa on tärkeää, että koira on mahdollisimman rentoutunut (ei stressaantunut, levoton) harjoitusta aloitettaessa, jos koira stressaantuu harjoituksesta aloitetaan uusi harjoitus vasta kun se on rauhoittunut. Tärkeää on, että koira makaa alustalla jännittämättä – rauhallisena.
2. Totuttaminen yksinoloon
Koira jätetään yksin harjoituksien aikana vain muutaman minuutin ajaksi useita kertoja päivässä. Vähitellen koira tottuu olemaan yksin ahdistumatta siitä.
Ouluvet noudattaa rokotuksissa yleisiä Ruokaviraston rokotussuosituksia. Voimassa olevat suositukset voi tarkistaa Ruokaviraston sivuilta osoitteesta: https://www.ruokavirasto.fi/
Huomioithan, että lemmikin omistaja on itse vastuussa siitä, että lemmikki on rokotettu määräysten mukaisesti ja että rokotukset pysyvät voimassa.
Eri tahojen (esim. lemmikkihoitolat, ulkomaat, eri maiden kenneljärjestöt jne.) rokotusvaatimukset saattavat poiketa ruokaviraston suosituksista, joten muista selvittää vaatimukset hyvissä ajoin ja huolehtia myös siitä, että sinulla on tarvittavat todistukset ja asiakirjat mukana lemmikin kanssa matkustaessasi.
Rokotuksen jälkeen voi esiintyä tilapäisesti kuumetta, pientä turvotusta pistoskohdassa, pahoinvointia tai ulosteiden löysyyttä. Lemmikki voi myös olla tavallista väsyneempi. Nämä oireet menevät kuitenkin ohi parin päivän sisällä. Vakavammat rokotteiden aiheuttamat yliherkkyysreaktiot ovat hyvin harvinaisia ja ne ilmenevät yleensä 15 minuutin sisällä rokottamisen jälkeen.
Rokotteista koituva hyöty on kiistaton, joten haittavaikutusten pelossa ei lemmikkiä kannata jättää rokottamatta. Rokotteet paitsi suojaavat lemmikkejä vakavilta, hyvin usein kuolemaanjohtavilta taudeilta, ne myös ehkäisevät esimerkiksi rabieksen leviämistä ihmisiin epidemiatilanteissa (raivotautisen koiran purema on rabieksen yleisin tartuntatapa ihmiseen).
Jos lemmikki on joskus saanut reaktion jostain rokotteesta, on asiasta hyvä kertoa eläinlääkärille, jolloin mahdollisesti voidaan harkita rokottamista jollain muulla valmisteella tai miettiä muita vaihtoehtoja.
Rokotteita annettaessa tulee noudattaa kunkin valmisteen valmisteyhteenvedossa annettuja rokotusaikatauluja sekä ohjeita.
Penturokotukset ovat voimassa yhden vuoden niiden antamisesta, mutta rokottaminen on hyvä ajoittaa lemmikin syntymäpäivän tienoille, jolloin oikean rokotusajankohdan muistaminen on jatkossa helpompaa.
1-vuotisrokotusten jälkeen rokotukset ovat voimassa kunkin rokotteen valmisteyhteenvedon mukaisesti. Tällä hetkellä koiran penikkatauti-, tarttuva maksatulehdus- ja parvorokotteet ovat aikuisella lemmikillä voimassa 3 vuotta. Kennelyskä, eli parainfluenssarokote suositellaan uusittavan vuosittain. Myös raivotautirokotteissa voimassaoloaika on nykyään useimmissa rokotteissa 3 vuotta.
Rokotteissa on 30 päivän varoaika, mikä tarkoittaa sitä, että jos koiran rokotukset ovat päässeet vanhenemaan, tulee ne uusia vähintään 30 päivää ennen tapahtumaa (esim. näyttelyä). Varoaikaa ei tule, jos rokotukset tehostetaan ennen voimassaoloajan umpeutumista.
Kissojen rokotteista kissaruttorokote suositellaan uusittavan 3 vuoden välein ja kissanuharokote vuosittain. Raivotautirokotteiden voimassaoloajat ovat samat kuin koirilla.
Fretit eli kesyhillerit suositellaan rokotettavan ainakin penikkatautia ja tarvittaessa myös raivotautia vastaan. Koirille tarkoitetut penikkatautirokotteet eivät sovellu freteille, vaan sellaisella rokottaminen todennäköisesti aiheuttaa fretin sairastumisen penikkatautiin. Tämä johtuu siitä, että fretti on koiraa herkempi saamaan tartunnan, eivätkä koirien rokotteet ole tarpeeksi heikennettyjä.
Freteille on olemassa oma, erityisluvallinen penikkatautirokote (Febrivac DIST). Fretinpennut on suositeltavaa rokottaa ensimmäisen kerran n. 10-viikkoisena ja tehosterokotus annetaan kuukauden kuluttua. Tämän jälkeen rokotus uusitaan vuosittain.
Joka viides eläinlääkärillä käyvistä eri-ikäisistä ja -rotuisista koirista kärsii hammaskivestä ja ientulehduksesta. Tutkimukset osoittavat, että 80 %:lla noin kahden vuoden ikäisistä koirista ja 70 %:lla saman ikäisistä kissoista on hammassairauksiin viittaavia oireita. Tämän vuoksi on tärkeää säilyttää lemmikin suun, eli hampaiden ja ikenien, terveys koko sen eliniän ajan. Päivittäinen hampaiden harjaaminen vähentää plakin ja hammaskiven muodostumista merkittävästi.
Suun terveyden ongelmat saavat alkunsa plakin eli bakteerien muodostamien polysakkaridien ja syljen glykoproteiinien muodostaman pehmeän bakteerimassan jatkuvasta kertymisestä hampaan pinnalle. Ilman kunnollista päivittäistä puhdistusta syljen kalsium kovettaa plakin hammaskiveksi, joka muodostaa hampaiden pinnalle rumentavan kovan kellanruskean kerroksen, joka työntyy ientaskuun.
Bakteeritoiminta johtaa vähitellen ientulehdukseen ja hammasta kiinnipitävien sidekudossäikeiden sekä sitä ympäröivän kiinnityskudoksen hajoamiseen. Osa näistä bakteereista tuottaa haihtuvia rikkiyhdisteitä, minkä johdosta lemminkin suu ja hengitys voivat haista pahalle. Jos hammaskiveä ei tässä vaiheessa poisteta, bakteerit saavuttavat hammasta ympäröivän alveoliluun ja hampaiden kiinnityskudokset tuhoutuvat. Tämän seurauksena hampaat alkavat heilua ja lopulta ne irtoavat kokonaan.
Mikäli tulehdusta suussa ei hoideta, eikä hammaskiveä poisteta, bakteerit voivat päästä lemmikin verenkiertoon esimerkiksi ienhaavojen kautta ja levitä sitä kautta tärkeimpiin sisäelimiin aiheuttaen tulehduksia esimerkiksi maksassa ja munuaisissa. Bakteerit lisäävät myös tulehdusriskiä sydänläppävikaisilla lemmikeillä, sekä vaikeuttavat joidenkin sairauksien (esim. diabeteksen) hoitoa.
Ilman päivittäistä hampaiden puhdistusta tai kunnollista ennalta ehkäisevää hoitoa, plakki ja hammaskivi voivat johtaa ientulehdukseen, sekä muihin suun ja ikenen tukikudoksen tulehdussairauksiin.
Mikäli lemmikkiä ruokitaan vain pehmeällä ruoalla, se voi johtaa plakin nopeampaan kerääntymiseen hampaan pinnalle. Lemmikin puruaktiviteetin lisääminen auttaa plakin poistossa ja edesauttaa hampaiden puhdistumista.
Pienet koirarodut, joiden hampaat ovat usein tiheät ja epätasaisesti sijoittuneet, ovat yleisest ottaen alttiimpia erilaisille hammasongelmille (esim. hammaskivi, irtoavat hampaat). Joillakin kissaroduilla, kuten somaleilla ja abessinialaisilla, on taipumus sairastua herkemmin hampaan- ja ikenen tukikudossairauksiin. Hampaiden tukikudossairauksia esiintyy myös useammin lemmikin ikääntyessä.
– Pahanhajuinen hengitys, sekä lisääntynyt syljen eritys
– Vertavuotavat ja punoittavat ikenet
– Keltaisenruskean kovan kerroksen eli hammaskiven muodostuminen hampaan pinnalle, sekä hampaiden heiluminen ja/tai irtoaminen
– Syömisvaikeudet, kuten ruokahaluttomuus, muutokset pureskelu- tai ruokailutavoissa, sekä suun raapiminen
– Alakuloinen käyttäytyminen
Tehokkain keino hammaskiven ehkäisyssä on hampaiden harjaus. Totuta lemmikkisi hampaiden harjaukseen jo pentuiässä. Hampaiden harjaus kannattaa aloittaa vähitellen. Älä heti avaa lemmikkisi suuta kokonaan, vaan totuta se suun käsittelyyn aluksi esimerkiksi hieromalla sen huulia ja kuonoa. Puhdista aluksi hampaita varovaisesti vaikka sormen ympärille kiedotulla kangastukolla ja anna lemmikin maistaa eläimelle tarkoitettua hammastahnaa vaikka sormen päästä.
Kun lemmikkisi on tottunut suun ja hampaiden käsittelyyn, siirry vähitellen käyttämään lemmikeille tarkoitettua hammasharjaa ja tahnaa, joita saa ostaa esimerkiksi eläinlääkäriasemilta. Hampaiden harjaus aloitetaan vähitellen muutama hammas kerrallaan, etu- ja kulmahampaiden ulkopinnoilta. Kun lemmikkisi on tottunut näiden hampaiden harjaukseen, siirry vähitellen takana olevien hampaiden harjaukseen sekä hampaiden sisä- ja purupintojen puhdistukseen.
Muista harjata hampaat päivittäin, sillä se on paras tapa estää plakin kertyminen hampaisiin ja estää hammaskiven muodostuminen.
Mikäli hampaiden harjaus ei onnistu, eläinlääkäriasemalta saat neuvoja muiden ennaltaehkäisevien hoitokeinojen, kuten erityisruokien, entsyymimakupalojenja muiden vastaavien valmisteiden käytöstä hammassairauksien ehkäisyssä.
Lemmikin hampaat kannattaa aina tarkistuttaa säännöllisesti eläinlääkärillä. Eläinlääkärisi tutkii lemmikin suun ja hampaat, sekä päättää mitä hoitotoimenpiteitä mahdollisesti tarvitaan.
Eläinlääkärisi saattaa suositella plakin ja hammaskiven poistoa ja hampaiden kiillotusta, vaikkei lemmikillä olisikaan mitään erityistä hampaisiin liittyvää ongelmaa tai hammassairauksiin liittyviä oireita. Joissakin tapauksissa, mikäli hammaskiveä ja ientulehdusta on runsaasti, eläinlääkärisi voi suositella liikkuvien tai vahingoittuneiden hampaiden poistoa. Näiden toimenpiteiden ajaksi lemmikki yleensä rauhoitetaan.
KARVAPAAKKU SUOLISTOSSA
Karvapaakku estää suoliston normaalin toiminnan ja voi aiheuttaa kanille ummetusta. Parafiiniöljy edistää karvapaakkujen kulkeutumista suolistossa. Kanille annetaan parafiiniöljyä ruiskulla suuhun muutamia kertoja päivässä kunnes tukos aukeaa ja kani ulostaa normaalisti. Parafiiniöljy on annettava rauhallisesti ja hitaasti, ettei kani vedä sitä keuhkoihin. Kääpiökanin päivittäinen annos on 5 ml, tavallisen kanin yhteensä 10 ml. Karvapallojen etenemistä suolistossa auttaa myös liikunta ja kanin vatsan kevyt hierominen muutaman minuutin ajan parafiiniöljyn antamisen jälkeen.
Ananasmehu liuottaa karvapalloja. Sitä voi antaa kanille 5 ml kahdesti päivässä viikon ajan.
Karvapallojen muodostumista ja kertymistä suolistoon voi ehkäistä harjaamalla kanin, etenkin karvanlähdön aikaan.
YLIKASVANEET HAMPAAT JA HAMMASPIIKIT
Ylikasvaneet hampaat ja hammaspiikit voivat aiheuttaa kanille sekä ummetusta että ripulia. Ne voivat myös vaikeuttaa kanin syömistä ja tästä syystä vähentää ruokahalua.
Kanin tulisi saada säännöllisesti kovaa purtavaa kuten mustikan varpuja tai myrkyttömien lehtipuiden oksia. Lisäksi on hyvä tarkkailla, että kani syö ja ulostaa normaalisti ja pystyy syömään kovaakin ravintoa. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikesta tästä huolimatta vaiva voi uusiutua.
RIPULI
Ripuloivalle kanille annetaan ruokana vettä, heinää ja näkkileipää parin päivän ajan. Tuoreravinto ja jyvät on syytä ottaa pois täksi ajaksi. Tuoretta ravintoa ovat esimerkiksi kurkku, tomaatti ja porkkana.
Koska ripuloivan kanin suoliston normaali bakteerikanta on häiriintynyt, kanille annetaan terveen kanin papanoita. Papanat sekoitetaan tahnaksi jogurtin, veden tai ananasmehun kanssa. Seosta syötetään ruiskulla 5 ml kahdesti päivässä parin päivän ajan.
Ripuloivan kanin elimistö menettää runsaasti nesteitä ja kani voi sen seurauksena mennä huonoon kuntoon. Siksi on tärkeää huolehtia, että kani juo riittävästi. Hyväksi on myös kauralima, josta kani saa energiaa, nestettä ja sisältöä suolistoon, jotta suoliston toiminta ei lamaantuisi.
Hengitystietulehdus
Kani on pidettävä lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Mikäli hengitystietulehduksen yhteydessä esiintyy sierain- tai silmävuotoa, on ne syytä puhdistaa. Silmävuoto voi olla myös allerginen reaktio esimerkiksi heinäpölylle tai havupuukuivikkeelle.
Höyryhengitys helpottaa usein kanin oloa. Höyryhengitystä varten kani suljetaan häkkiin ja häkin viereen asetetaan kattilallinen kiehuvaa vettä. Kattila ja häkki peitetään isolla pyyhkeellä. Lämpötilaa on seurattava tarpeeksi usein ettei pyyhkeen alla tule liian kuuma.
Toivomme lemmikkinne pikaista paranemista. Mikäli hoito ei tehoa toivotulla tavalla, tulee teidän ottaa yhteyttä klinikalle, mieluiten hoitaneeseen eläinlääkäriin ja neuvotella hänen kanssaan mahdollisista jatkotoimenpiteistä.
Jyrsijät ovat kasvissyöjiä, joiden ruuansulatukselle on tärkeää ravinnon korkea kuitupitoisuus sekä suolistossa oleva runsas bakteerikasvusto ja pieneliöstö. Ruuansulatuksen kannalta on tärkeää, että mikrobeilla on tasaiset olosuhteet. Muutokset pieneliöstössä ja bakteerikasvustossa aiheuttavat yleensä haitallisten bakteerien lisääntymisen, mikä tyypillisimmillään ilmenee ripulina. Valtaosa jyrsijöiden ripulitapauksista on seurausta ruokinnan äkillisestä muutoksesta tai huonolaatuisesta ravinnosta.
Syitä pieneliöstön ja bakteerikasvuston muutoksiin ovat esimerkiksi äkillinen ruokinnan muutos, antibioottihoito, huonolaatuinen heinä, liiallinen tuoreravinnon määrä (keväisin esim. liiallinen tuoreen ruohon tai voikukan lehtien määrä), stressi ja epähygieeniset olot. Myös useat eri bakteerit voivat aiheutttaa suolistotulehduksia. Bakteerit voivat olla peräisin esimerkiksi pilaantuneista vihanneksista tai huonolaatuisesta vedestä.
Liian hiilihydraattipitoisen ruokavalion (esim. runsaasti jyviä) seurauksena jyrsijät tulevat nopeasti kylläiseksi eivätkä syö kuivaa heinää niin paljon kuin suoliston normaali toiminta vaatisi. Ravinnon riittämätön kuidun määrä vähentää suoliston toimintaa, mikä altistaa epänormaalille bakteerien käymiselle paksusuolessa ja pidentyneelle ravinnon sulamiselle. Tämän seurauksena suoliston bakteerikasvusto muuttuu.
Jyrsijät syövät isoja, kosteita papanoita suoraan peräaukon suulta. Näissä ns. yöpapanoissa on runsaasti valkuaisaineita, vitamiineja, kivennäisaineita ja ruuansulatukselle välttämättömiä pieneliöitä. Yöpapanoiden syönti on täysin normaalia ja lisäksi välttämätöntä jyrsijöiden ruuansulatukselle. Stressi estää yöpapanoiden muodostumista ja täten haittaa myös ruuansulatusta.
Jos jyrsijällä on voimakkaita ripulioireita tai yleisvointi huonontunut, on se saatava eläinlääkärin hoitoon mahdollisimman nopeasti. Ripulin aiheuttajaa ei aina välttämättä saada selville, vaan hoito on oireiden mukaista. Eläinlääkärin antama hoito riippuu potilaan oireiden vakavuudesta. Yleensä eläin saa nestehoitoa nahan alle elimistön kuivumisen ehkäisemiseksi sekä vitamiineja pistoksina yleiskunnon kohottamiseksi. Mikäli hoito vaatii antibioottia, saa lemmikki ensimmäisen annoksen yleensä pistoksena.
Ripuloivan jyrsijän tärkein ravinnonlähde on kuiva heinä. Väkirehun (mm. leipä, jyvät) ja tuoreravinnon osuutta on pienennettävä muutamassa päivässä ja jätettävä jopa kokonaan pois kunnes ripuli on parantunut. Tässäkin on tosin muistettava, ettei ruokavaliossa saa tapahtua äkillisiä muutoksia.
Ripuloivan jyrsijän elimistö menettää runsaasti nestettä, mikä heikentää eläimen vointia. Tämän takia on varmistettava, että lemmikki juo riittävästi. Tarvittaessa sille on juotettava vettä tai lemmikeille tarkoitettua elektrolyyttiliuosta (Nutri-plus geeli tai Nutrisal-jauhe) ruiskun avulla. Päivittäinen ylläpitonestetarve on 100-120 ml / kg.
Jyrsijät eivät kestä paastoa. Mikäli ripulin takia ruokahalu on huonontunut, on lemmikkiä syötettävä ruiskun avulla. Näin ehkäistään suoliston toiminnan lamaantuminen ja varmistetaan riittävä ravinnon saanti. Jyrsijöille on hyvä antaa myös terveen lajitoverin papanoita, jotta suoliston bakteeri- ja pieneliökanta palautuisi normaaliksi mahdollisimman nopeasti. Maitohappobakteereistakin voi olla apua.
Monivitamiinivalmisteen antaminen on suositeltavaa yleisvoinnin parantamiseksi. Sairaan jyrsijän on saatava 50 mg C-vitamiinia päivittäin.
Sopivaa ruokaa on esimerkiksi seuraavan reseptin mukaan tehty seos:
Tätä seosta annetaan potilaan koosta ja kunnosta riippuen 2-5 ml kerrallaan 3-5 kertaa päivässä.
Ulosteen tahrimat takapää ja tassut pestään riittävän usein lämpimällä vedellä ja kuivataan huolellisesti. Lemmikillä on oltava riittävästi puhtaita kuivikkeita häkissä, joka on vedottomassa ja rauhallisessa paikassa. Ulosteen koostumus normalisoituu tavallisimmin muutaman päivän viiveellä siitä kun lemmikki alkaa taas syödä kunnolla. Normaaliin ruokavalioon siirrytään vähitellen usean päivän aikana vasta kun ripuli on täysin parantunut.
Stressin ja ruokintamuutosten aiheuttamaan ruokahaluttomuuteen ja ripuliin tukihoito ja heinädieetti useimmiten auttavat. Näin on etenkin silloin jos eläin saadaan hoitoon riittävän aikaisin, kun sen yleisvointi on vielä hyvä. Bakteereista johtuvan ripulin hoidossa ennuste on sen sijaan varauksellisempi, etenkin jos eläimen yleisvointi on jo heikentynyt.
Ehkäisevät toimenpiteet ovat aina tehokkaampia kuin sairauden hoito. Kaikilla jyrsijöillä tulee välttää stressiä. Ruoka ei saa olla likaista eikä kylmää. Mahdolliset ruokinnanmuutokset tulee tehdä vähitellen. Erityisen varovainen tulee olla keväisin, kun tuoretta ruohoa ja voikukanlehtiä on saatavilla. Tuore ruoho annetaan heti kun se on kerätty ja syömättä jäänyt tuoreravinto kerätään pois muutaman tunnin kuluttua. Oikean ruokavalion ja etenkin sen sisältämän kuidun on todettu suojaavan ripulilta, koska kuitu edistää suoliston toimintaa. Tämän vuoksi hyvälaatuista heinää tulee aina olla tarjolla. Ruoka-astiat ja vesipullo on pestävä päivittäin. Puhdasta vettä tulee aina olla saatavilla.
Erilaiset ruuansulatuskanavan häiriöt ovat koirilla melko yleisiä. Niitä voivat aiheuttaa esimerkiksi sopimaton ruoka tai äkillisesti muuttunut ruokavalio, sisäloiset, maha-suolistotulehdukset, ylensyöminen tai syömättömyys, vierasesine ruuansulatuskanavassa, jotkut lääkeaineet, stressi, allergiat, sekä virukset ja bakteerit. Aina ei ruuansulatuskanavan häiriöille löydetä selvää syytä, jotkut koirat voivat myös olla toisia herkkämahaisempia.
Ruuansulatuskanavan häiriöiden tavallisimpia oireita ovat oksentelu ja löysähköt ulosteet tai ripuli. Joissain tapauksissa uloste voi olla limaista ja seassa voi näkyä myös verta. Myös esim. runsaat ilmavaivat, mahan jännittäminen, selittämätön laihtuminen ja ruokahalun heikkeneminen voivat kertoa ruuansulatuskanavan ongelmista.
Monissa tapauksissa ruuansulatushäiriöitä voidaan aluksi yrittää hoitaa kotikonstein, mutta eläinlääkäriin on aina syytä ottaa yhteyttä jos:
Ripulin ja oksentamisen yhteydessä eläin menettää runsaasti nestettä ja nestetasapainon kannalta tärkeitä suoloja, joten siksi on tärkeää, että riittävästä nesteensaannista huolehditaan. Koira tarvitsee nestettä n. 0,5-1dl/kg vuorokaudessa. Tarvittaessa eläintä voidaan juottaa ruiskulla suoraan suuhun. Suolotasapainon ylläpitämiseksi juomaveteen on hyvä lisätä jotain elektrolyyttivalmistetta, kuten Oralade nesteytysjuoma/Aptuksen Nutrisal-jauhe, jota saa apteekista tai eläinlääkäriasemilta ilman reseptiä.
Oksentelun ja ripulin vuoksi eläimen suoliston bakteerikanta on häiriintynyt ja oireet helpottavat todennäköisesti vasta, kun bakteerikanta on saatu tasapainoon. Lemmikille on hyvä tarjota pieniä määriä helposti sulavaa ruokaa useita kertoja (esim. 3-6 kertaa) päivässä. Lisäenergian ja ravintoaineiden saannin turvaamiseksi voi lemmikille antaa maistuvaa Nutriplus-tahnaa.
Ruuansulatushäiriöiden hoitoon löytyy myös teollisia valmisruokia, jotka ovat hyvin sulavia ja niissä on sopivassa suhteessa tärkeitä ravintoaineita, jotka korvaavat ripulin ja oksentelun mahdollisesti aiheuttamia puutostiloja. Tällainen on esimerkiksi Purina Pro Plan Veterinary Diets Gastrointestinal (löytyy sekä kuiva- että märkäruokavaihtoehto). Valmisruuat sopivat yleensä hyvin myös herkkämahaisille lemmikeille ja niiden käyttö voidaan aloittaa tarvittaessa heti oireiden ilmaannuttua. Näitä erityisruokia myyvät eläinlääkäriasemat ja jotkut apteekit. Valmisruokia voi käyttää tilapäisesti kotihoidon tehostamiseksi, mutta ne sopivat hyvin myös päivittäiseen käyttöön – varsinkin jos koiralla on toistuvaa taipumusta ruuansulatuskanavan häiriöihin (esim. maha usein löysällä ilman selkeää syytä).
Ruuansulatusongelmien tukihoitoon on olemassa myös monenlaisia kotihoitovalmisteita ja ravintolisiä, jotka sisältävät esimerkiksi maitohappobakteereita ja muita suoliston toimintaa tukevia ja sitä suojaavia ainesosia. Valmisteet ovat reseptivapaita ja niitä myyvät mm. monet apteekit, eläintarvikeliikkeet ja eläinlääkäriasemat. Esimerkiksi Promax-tahna tai Canikur Pro -tahna ovat tehokkaita ensiapuvalmisteita ripuliin ja niiden vaikutus näkyy yleensä n. vuorokauden kuluessa annostelusta.
Ensimmäisten päivien jälkeen eläimen saamien ruoka-annosten kokoa voidaan ruveta kasvattamaan samalla kun ruokintakertojen määrää vähennetään. Mikäli eläin ei enää oksentele ja/tai uloste on alkanut kiinteytyä, voidaan sekaan pikkuhiljaa ruveta lisäämään sen normaalia ruokaa. Normaaliin ruokintaan siirrytään takaisin hiljalleen (n. viikon kuluessa), jotta vältettäisiin ruuansulatusongelmien uusiminen liian nopean ruokavalion muutoksen seurauksena.
Kotihoito-ohjeita kannattaa aina soveltaa lemmikin tilan mukaan ja maalaisjärkeä käyttäen. Esim. jos uloste on vain hieman löysähköä, sen hoitoon monissa tapauksissa riittää, että normaalin ruokinnan ohessa tarjotaan jotain ripulinhoitovalmistetta (esim. Promax tai Canikur).
Edellä olevat hoito-ohjeet on suunniteltu koirille, mutta niitä voi käyttää myös kissojen ripulin/oksentelun hoidossa. Muiden eläinten ruuansulatushäiriöissä on suositeltavaa ottaa suoraan yhteyttä eläinlääkäriin tarkempien hoito-ohjeiden saamiseksi. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että mitä pienempi eläin on kyseessä, sitä nopeammin se todennäköisesti kuivuu ja menee huonoon kuntoon ripulin tai oksentelun vuoksi.
Korvaoireet ovat yksi tyypillisimmistä syistä hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle koiran kanssa. Toiset koirat saavat korvaoireita herkemmin kuin toiset ja tähän vaikuttaa moni asia: esimerkiksi korvien ja korvalehtien rakenne, perinnöllinen alttius, elämäntyyli (esim. runsas uiminen -> kosteus) jne. Tyypillisimpiä korvatulehdusten aiheuttajia koirilla ovat bakteerit ja sienet (hiiva). Myös korvapunkkitartunta on mahdollinen, mutta koiralla selvästi harvinaisempi kuin esimerkiksi kissalla.
Korvatulehduksesta kertovia oireita voivat olla esimerkiksi:
– runsas eritys (erite voi olla kuivahkoa, mutta myös märkäistä ja jopa verensekaista)
– paha haju
– punoitus korvakäytävässä
– kipu/aristus/kutina korvien alueella
– korvan runsas raapiminen (ja joskus tästä johtuvat sekundääriset ihorikkeymät korvalehdissä tai niiden läheisyydessä)
– pään ravistelu
– pään pitäminen vinossa
Suosittelemme eläinlääkäriajan varaamista aina, jos koiralla ilmenee jotain edellä mainituista oireista. Eläinlääkäri tutkii koiran korvan/korvat ja suunnittelee tutkimuksen pohjalta jatkohoidon ja määrää tarvittaessa sopivan lääkityksen.
Aina korvatulehduksen hoito ei vaadi lääkinnällistä hoitoa. Mikäli tulehdus on vasta aluillaan tai muuten hyvin lievä, saatetaan oireet saada kuriin myös puhdistuksella ja ei-lääkkeellisillä korvien hoitotuotteilla. Tällaisia ovat esimerkiksi hunajapohjainen Vetramil Auris ja Peptivet Otogel -korvatipat. Eläinlääkäri arvioi lääkityksen tarpeen tapauskohtaisesti, joten eläinlääkärintarkastus on suositeltava myös ennen itsehoidon aloittamista.
Lisätietoa reseptivapaista hoitotuotteista löytyy näistä linkeistä:
Peptivet Otogel: https://www.faunapharma.fi/tuotteet/1747/
Vetramil Auris: https://www.faunapharma.fi/tuotteet/105/
Koiran korvakäytävät kannattaa puhdistaa tarkoitukseen suunnitellulla korvanpuhdisteella aina tarvittaessa eli jos ne ovat likaiset. Koiran korviin kannattaa katsoa säännöllisesti ja totuttaa koiraa samalla käsittelyyn, jotta hoitotoimenpiteet onnistuvat tarvittaessa helpommin. Rauhalliset ja varmat otteet, kehut ja palkkaus ovat tässä avainasemassa.
Toisilta koirilta korvat täytyy putsata vain aniharvoin (jos koskaan), toisille putsaus on tehtävä jopa 1-2 viikon välein. Putsaus kannattaa, koska likainen korva altistaa herkemmin tulehduksille. Korvien puhdistukseen sopivia tuotteita ovat esimerkiksi Vetcare- ja Otoact -korvanpuhdisteet.
Lisää tietoa tuotteista:
Vetcare-korvapuhdiste: https://www.vetcare.fi/tuote/vetcare-korvapuhdiste
Otoact-korvapuhdiste: https://www.faunapharma.fi/tuotteet/76/?q=elain&teksti=otoact&teksti2&maincat&kissa&koira&hevonen&sika&lehma
Mikäli koiran korvakäytävässä kasvaa runsaasti karvaa, olisi ne hyvä nyppiä säännöllisesti, jotta korvat pysyvät paremmin avoimena ja korvat on myös helpompi pitää puhtaana. Koira on hyvä totuttaa korvakarvojen nyppimiseen pienestä pitäen.
Korvakäytävien kosteus altistaa herkemmin ongelmille, joten uimisen jälkeen koiran korvat kannattaa kuivata hellävaraisesti esimerkiksi vanulla. Erityisen tärkeää tämä on luppakorvaisilla koirilla, joilla korvien ”ilmanvaihto” ei toimi yleensä yhtä hyvin kuin pystykorvaisilla koirilla.
Mikäli koira kärsii toistuvista korvaongelmista ilman selkeää ulkoista syytä, voi olla järkevää miettiä koiran ruokavalion muuttamista, koska toisinaan korvavaivat voivat liittyä myös ruoka-aineyliherkkyyteen tai -allergiaan.
Vanha koira tai kissa on vanha ystävä. Kun ystäväsi vanhenee, se tarvitsee enemmän ymmärtämystäsi ja apuasi.
Milloin lemmikkisi on vanha? Koira elää joidenkin lähteiden mukaan keskimäärin 12-vuotiaaksi ja kissa 14-vuotiaaksi. Yleisesti, mitä suurikokoisemmasta rodusta koirissa on kysymys, sitä lyhyempi on yleensä sen elämän pituus. Poikkeuksiakin on. Lemmikin elinikään vaikuttaa perintötekijät, mutta myös huolellinen hoito ja hyvä ravitsemus. Keskimäärin voidaan sanoa, että esimerkiksi koira alkaa olla vanha noin 7-8-vuotiaana. Suurikokoisten rotujen koirilla vanhuuden katsotaan alkavan jo nuorempana.
Vanheneminen vaikuttaa elimistöön monella tavalla. Ensinnäkin ikääntymisen seurauksena tapahtuu sellaisia muutoksia, joita ei voi estää tai hidastaa. Näitä ovat esimerkiksi kuulon huononeminen, näön heikkeneminen ja vähentynyt aktiivisuus. Nämä muutokset johtuvat muuttuneensta fysiologiasta. Toiset muutokset ovat sellaisia, joiden syntymiseen tai kehittymiseen/etenemiseen voidaan jossain määrin vaikuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi sydänsairaudet tai hampaiden ja niiden tukikudosten sairaudet. Ikääntymiseen liittyy myös riski kasvaneesta verenpaineesta, liikalihavuudesta, vastustuskyvyn heikkenemisestä jne. Voimme siis yrittää estää tai ainakin hidastaa osaa ikääntymisen tuomista muutoksista.
Säännöllisillä vuosittaisrokotuksilla ikääntyvälle lemmikille voidaan tehdä perusteellisempi tarkastus. Tämä voi sisältää esim. kliinisen tutkimuksen, punnituksen, verinäytteen oton mm. maksan ja munuaisten toiminnan arvioimiseksi ja virtsanäytteen tutkimisen. Hormonimäärityksistä voidaan tutkia kilpirauhasen toimintaa. Tarvittaessa voidaan ottaa röntgenkuvia ja mahdollinen hammaskivi poistaa. Huomioi kuitenkin, että mikäli haluat lemmikillesi perusteellisemman terveystarkastuksen esim. rokotusten yhteyteen, muista mainita tästä puhelimessa ajanvarausta tehdessäsi, jotta toimenpiteeseen osataan varata riittävän pitkä aika.
Joihinkin sairauksiin on olemassa lääkehoito ja osaa voidaan tukihoitaa esimerkiksi sopivalla ruokavaliolla.
Vanhan elimistön muuttumiskyky on rajoitetumpi kuin nuoren – ennaltaehkäisy siis kannattaa ja tämän vuoksi vanheneva lemmikki on suositeltavaa käyttää säännöllisesti eläinlääkärin luona terveystarkastuksessa. Eläinlääkärisi osaa neuvoa, mitkä ovat juuri Sinun lemmikkisi mahdollisia terveysriskejä.
KOTONA
Koiraa huomioidaan vain omistajan aloitteesta ja vain sen ollessa rauhallinen/rentoutunut.
Omistajan tulee rohkaista koiraa itsenäistymään välttämällä alituista fyysistä kontaktia koiraan (koiran silittäminen, sylissä/vieressä pitäminen). Koiran ei myöskään kannata antaa seurata omistajiaan kotona kaikkialle, vaan esim. pesuhuoneessa käyntien ajaksi voi pennun jättää oven ulkopuolelle. Samalla periaatteella erossaolemista voi harjoitella muissakin huoneissa lyhyitä hetkiä kerrallaan.
Omistaja opettaa koiraa olemaan rauhallinen sen jäädessä yksin kotiin. Harjoitukset aloitetaan käskemällä koira makaamaan paikallaan omistajan poistuessa muutaman askeleen päähän koirasta ja palatessa saman tien koiran luo. Koiraa kehutaan lyhyesti sen pysyessä paikallaan. Välimatkaa ja poissaoloaikaa pidennetään asteittain. Koiran tulee aina olla rauhallinen ja rentoutunut harjoituksen alkaessa ja sen aikana. Tarkoituksena on asteittain opettaa koira pysymään rentoutuneena myös sen jäädessä yksin kotiin.
Koiraa totutetaan ahdistusta laukaiseviin ärsykkeisiin. Eroahdistunut koira tulee usein levottomaksi jo ennakoidessaan omistajan lähtöä esim. kun avaimia käsitellään, takkia puetaan päälle tai tietty laukku otetaan esille. Omistajan tuleekin käsitellä näitä ”laukaisutekijöitä” useita kertoja päivässä ilman, että lähtee minnekään. Omistaja voi myös käydä aluksi hyvin lyhyitä hetkeiä ulko-oven ulkopuolella ja palata takaisin koiran luo ennen kuin se ehtii huolestua.
KOTOA LÄHTIESSÄ
Koiraan ei kiinnitetä mitään huomiota noin puoleen tuntiin (30min) ennen lähtöä. Omistajan lähtö tulee olla neutraali tilanne ilman koiraa hermostuttavia yksityiskohtaisia jäähyväisiä.
Kotoa lähtiessä koiralle annetaan erityinen lelu tai herkku, johon se mielellään kiinnittää huomionsa. Takaisin tullessa esine korjataan talteen seuraavaa kertaa varten. Tämän esineen tai herkun tulee olla erityisen mielekäs koiralle (esim. herkuilla täytetty aktivointilelu), jotta koira kokisi omistajan lähtemisen myönteisenä asiana ja sillä olisi tekemistä kun omistaja on lähtenyt.
KOTIIN PALATESSA
Koiraan ei pidä kiinnittää huomiota ennen kuin se on rauhoittunut ja rentoutunut, silloinkin se saa huomiota vain omistajan aloitteesta. Koiran saadessa huomiota omistajalta vain ollessaan rauhallinen, se kokee saavansa palkinnon rauhallisesta käytöksestä ja pikkuhiljaa rauhallinen käytös todennäköisesti yleistyy. Jos koira riehuu ja yrittää hyppiä omistajaa vasten tämän tullessa kotiin, on parempi kääntää koiralle selkä ja olla huomioimatta sitä, kuin yrittää komentaa/rangaista hyppimisestä.
Koiraa ei saa rangaista sen yksin ollessaan aiheuttamista tuhotöistä, tarpeiden takemisestä sisälle yms. Omistajan tulee ymmärtää, ettei eroahdistunut koira kykene hallitsemaan käyttäytymistään jäädessään yksin. Rankaiseminen vain kasvattaa sen ahdistusta, koska koira ei ymmärrä mistä sitä rangaistaan. Pahimmillaan koira saattaa kokea rangaistukset jopa vahvisteena ei-toivotulle käytökselle, koska myös negatiivinen huomio on huomiota. Palkitsemisen (huomioiminen, kehuminen) vastakohta ei ole rankaiseminen vaan palkitsematta (huomioimatta, kehumatta) jättäminen.
Käyttäytymisterapiaohjeita eroahdistuksen hoitoon
Harjoitusten tarkoituksena on totuttaa koira olemaan yksin ahdistumatta. Yksinjäämistilanteesta luodaan sille uudenlainen mielikuva harjoitusten kautta. Koiraa ei tulisi jättää pidemmiksi ajoiksi lainkaan yksin terapian aikana, jotta jo tehty työ ei valu hukkaan. Mikäli niin joudutaan tekemään, ei koiraa saa rangaista sen ahdistuksen vallassa tekemistä tuhotöistä tai sisälle tekemistä tarpeista yms.
1. Koiran totuttaminen alkutilanteeseen
Ennen harjoitusten alkua koiran tulee olla levollinen ja rentoutunut. Kaikkea koiraa kiihdyttävää/innostavaa tulee välttää ennen harjoitusten aloittamista. Omistajan tulee käyttäytyä neutraalisti koiraa kohtaan ennen harjoituksia, niiden aikana ja jonkin aikaa niiden jälkeen. koiraa huomioidaan vain omistajan aloitteesta ja vain sen ollessa rauhallinen/rentoutunut. Koiraa voi totuttaa ahdistusta laukaiseviin ärsykkeisiin – harjoitusten lisäksi – pitkin päivää. Mikäli koira tulee levottomaksi kun esim. avaimia tai tiettyä laukkua otetaan esiintms., omistaja käsittelee näitä ”laukaisutekijöitä” useita kertoja päivässä ilman että lähtee minnekkään.
Omistajan tulee huolehtia, ettei koira joudu jäämään yksin totuttamisen aikana (havainnollistamiseksi vrt. Esimerkiksi lentopelkoon. Tilanne on sama kuin jos lentopelkoista ihmistä totutetaan asteittain lentokenttään, lentokoneisiin ja lentämiseen ja samalla hänet päivittäin pakotettaisiin lentokoneen kyytiin harjoitusten ulkopuolella! Totuttelemisesta ei ole mitään hyötyä paniikissa olevalle).
Koiralle hankitaan hoitopaikka tai hoitaja terapian ajaksi, se otetaan mukaan töihin tai omistaja pyrkii ottamaan lomaa työstä. Uuden tilanteen merkiksi omistaja hankkii uuden makuualusten/peiton koiralle harjoitusten tekemisen ajaksi. Harjoiteltaessa käytetään aina tätä tiettyä alustaa. Mikäli radio on ollut yleensä pois päältä koiran jäädessä yksin, jätetään se nyt auki harjoitusten ajaksi eli tarkoitus on luoda ERILAINEN ympäristö koiralle kuin aiemmin.
1.1 Koira käsketään makaamaan makuualustalle. Omistaja valmistelee lähtöään kuten tavallisestikkin ( ottaa avaimet jne.) Koiran tulee maata makuualustalla, jos se nousee sille ei saa olla vihainen vaan se laitetaan rauhallisesti uudelleen makuulle.
1.2 Omistaja vapauttaa koiran makuulta sanomalla neutraalilla äänellä ”vapaa”. Koiralle ei muuten puhuta mitään, sitä ei katsota eikä muutenkaan huomioida seuraavien kolmen (3) minuutin aikana. Harjoituksessa käytetty makuualusta otetaan pois ja laitetaan talteen seuraavaa harjoitusta varten.
1.3 Harjoitus toistetaan ainakin 10 kertaa päivässä kolmen (3) päivän ajan.
HUOM! Harjoituksissa on tärkeää, että koira on mahdollisimman rentoutunut (ei stressaantunut, levoton) harjoitusta aloitettaessa, jos koira stressaantuu harjoituksesta aloitetaan uusi harjoitus vasta kun se on rauhoittunut. Tärkeää on, että koira makaa alustalla jännittämättä – rauhallisena.
2. Totuttaminen yksinoloon
Koira jätetään yksin harjoituksien aikana vain muutaman minuutin ajaksi useita kertoja päivässä. Vähitellen koira tottuu olemaan yksin ahdistumatta siitä.
Ouluvet noudattaa rokotuksissa yleisiä Ruokaviraston rokotussuosituksia. Voimassa olevat suositukset voi tarkistaa Ruokaviraston sivuilta osoitteesta: https://www.ruokavirasto.fi/
Huomioithan, että lemmikin omistaja on itse vastuussa siitä, että lemmikki on rokotettu määräysten mukaisesti ja että rokotukset pysyvät voimassa.
Eri tahojen (esim. lemmikkihoitolat, ulkomaat, eri maiden kenneljärjestöt jne.) rokotusvaatimukset saattavat poiketa ruokaviraston suosituksista, joten muista selvittää vaatimukset hyvissä ajoin ja huolehtia myös siitä, että sinulla on tarvittavat todistukset ja asiakirjat mukana lemmikin kanssa matkustaessasi.
Rokotuksen jälkeen voi esiintyä tilapäisesti kuumetta, pientä turvotusta pistoskohdassa, pahoinvointia tai ulosteiden löysyyttä. Lemmikki voi myös olla tavallista väsyneempi. Nämä oireet menevät kuitenkin ohi parin päivän sisällä. Vakavammat rokotteiden aiheuttamat yliherkkyysreaktiot ovat hyvin harvinaisia ja ne ilmenevät yleensä 15 minuutin sisällä rokottamisen jälkeen.
Rokotteista koituva hyöty on kiistaton, joten haittavaikutusten pelossa ei lemmikkiä kannata jättää rokottamatta. Rokotteet paitsi suojaavat lemmikkejä vakavilta, hyvin usein kuolemaanjohtavilta taudeilta, ne myös ehkäisevät esimerkiksi rabieksen leviämistä ihmisiin epidemiatilanteissa (raivotautisen koiran purema on rabieksen yleisin tartuntatapa ihmiseen).
Jos lemmikki on joskus saanut reaktion jostain rokotteesta, on asiasta hyvä kertoa eläinlääkärille, jolloin mahdollisesti voidaan harkita rokottamista jollain muulla valmisteella tai miettiä muita vaihtoehtoja.
Rokotteita annettaessa tulee noudattaa kunkin valmisteen valmisteyhteenvedossa annettuja rokotusaikatauluja sekä ohjeita.
Penturokotukset ovat voimassa yhden vuoden niiden antamisesta, mutta rokottaminen on hyvä ajoittaa lemmikin syntymäpäivän tienoille, jolloin oikean rokotusajankohdan muistaminen on jatkossa helpompaa.
1-vuotisrokotusten jälkeen rokotukset ovat voimassa kunkin rokotteen valmisteyhteenvedon mukaisesti. Tällä hetkellä koiran penikkatauti-, tarttuva maksatulehdus- ja parvorokotteet ovat aikuisella lemmikillä voimassa 3 vuotta. Kennelyskä, eli parainfluenssarokote suositellaan uusittavan vuosittain. Myös raivotautirokotteissa voimassaoloaika on nykyään useimmissa rokotteissa 3 vuotta.
Rokotteissa on 30 päivän varoaika, mikä tarkoittaa sitä, että jos koiran rokotukset ovat päässeet vanhenemaan, tulee ne uusia vähintään 30 päivää ennen tapahtumaa (esim. näyttelyä). Varoaikaa ei tule, jos rokotukset tehostetaan ennen voimassaoloajan umpeutumista.
Kissojen rokotteista kissaruttorokote suositellaan uusittavan 3 vuoden välein ja kissanuharokote vuosittain. Raivotautirokotteiden voimassaoloajat ovat samat kuin koirilla.
Fretit eli kesyhillerit suositellaan rokotettavan ainakin penikkatautia ja tarvittaessa myös raivotautia vastaan. Koirille tarkoitetut penikkatautirokotteet eivät sovellu freteille, vaan sellaisella rokottaminen todennäköisesti aiheuttaa fretin sairastumisen penikkatautiin. Tämä johtuu siitä, että fretti on koiraa herkempi saamaan tartunnan, eivätkä koirien rokotteet ole tarpeeksi heikennettyjä.
Freteille on olemassa oma, erityisluvallinen penikkatautirokote (Febrivac DIST). Fretinpennut on suositeltavaa rokottaa ensimmäisen kerran n. 10-viikkoisena ja tehosterokotus annetaan kuukauden kuluttua. Tämän jälkeen rokotus uusitaan vuosittain.
Joka viides eläinlääkärillä käyvistä eri-ikäisistä ja -rotuisista koirista kärsii hammaskivestä ja ientulehduksesta. Tutkimukset osoittavat, että 80 %:lla noin kahden vuoden ikäisistä koirista ja 70 %:lla saman ikäisistä kissoista on hammassairauksiin viittaavia oireita. Tämän vuoksi on tärkeää säilyttää lemmikin suun, eli hampaiden ja ikenien, terveys koko sen eliniän ajan. Päivittäinen hampaiden harjaaminen vähentää plakin ja hammaskiven muodostumista merkittävästi.
Suun terveyden ongelmat saavat alkunsa plakin eli bakteerien muodostamien polysakkaridien ja syljen glykoproteiinien muodostaman pehmeän bakteerimassan jatkuvasta kertymisestä hampaan pinnalle. Ilman kunnollista päivittäistä puhdistusta syljen kalsium kovettaa plakin hammaskiveksi, joka muodostaa hampaiden pinnalle rumentavan kovan kellanruskean kerroksen, joka työntyy ientaskuun.
Bakteeritoiminta johtaa vähitellen ientulehdukseen ja hammasta kiinnipitävien sidekudossäikeiden sekä sitä ympäröivän kiinnityskudoksen hajoamiseen. Osa näistä bakteereista tuottaa haihtuvia rikkiyhdisteitä, minkä johdosta lemminkin suu ja hengitys voivat haista pahalle. Jos hammaskiveä ei tässä vaiheessa poisteta, bakteerit saavuttavat hammasta ympäröivän alveoliluun ja hampaiden kiinnityskudokset tuhoutuvat. Tämän seurauksena hampaat alkavat heilua ja lopulta ne irtoavat kokonaan.
Mikäli tulehdusta suussa ei hoideta, eikä hammaskiveä poisteta, bakteerit voivat päästä lemmikin verenkiertoon esimerkiksi ienhaavojen kautta ja levitä sitä kautta tärkeimpiin sisäelimiin aiheuttaen tulehduksia esimerkiksi maksassa ja munuaisissa. Bakteerit lisäävät myös tulehdusriskiä sydänläppävikaisilla lemmikeillä, sekä vaikeuttavat joidenkin sairauksien (esim. diabeteksen) hoitoa.
Ilman päivittäistä hampaiden puhdistusta tai kunnollista ennalta ehkäisevää hoitoa, plakki ja hammaskivi voivat johtaa ientulehdukseen, sekä muihin suun ja ikenen tukikudoksen tulehdussairauksiin.
Mikäli lemmikkiä ruokitaan vain pehmeällä ruoalla, se voi johtaa plakin nopeampaan kerääntymiseen hampaan pinnalle. Lemmikin puruaktiviteetin lisääminen auttaa plakin poistossa ja edesauttaa hampaiden puhdistumista.
Pienet koirarodut, joiden hampaat ovat usein tiheät ja epätasaisesti sijoittuneet, ovat yleisest ottaen alttiimpia erilaisille hammasongelmille (esim. hammaskivi, irtoavat hampaat). Joillakin kissaroduilla, kuten somaleilla ja abessinialaisilla, on taipumus sairastua herkemmin hampaan- ja ikenen tukikudossairauksiin. Hampaiden tukikudossairauksia esiintyy myös useammin lemmikin ikääntyessä.
– Pahanhajuinen hengitys, sekä lisääntynyt syljen eritys
– Vertavuotavat ja punoittavat ikenet
– Keltaisenruskean kovan kerroksen eli hammaskiven muodostuminen hampaan pinnalle, sekä hampaiden heiluminen ja/tai irtoaminen
– Syömisvaikeudet, kuten ruokahaluttomuus, muutokset pureskelu- tai ruokailutavoissa, sekä suun raapiminen
– Alakuloinen käyttäytyminen
Tehokkain keino hammaskiven ehkäisyssä on hampaiden harjaus. Totuta lemmikkisi hampaiden harjaukseen jo pentuiässä. Hampaiden harjaus kannattaa aloittaa vähitellen. Älä heti avaa lemmikkisi suuta kokonaan, vaan totuta se suun käsittelyyn aluksi esimerkiksi hieromalla sen huulia ja kuonoa. Puhdista aluksi hampaita varovaisesti vaikka sormen ympärille kiedotulla kangastukolla ja anna lemmikin maistaa eläimelle tarkoitettua hammastahnaa vaikka sormen päästä.
Kun lemmikkisi on tottunut suun ja hampaiden käsittelyyn, siirry vähitellen käyttämään lemmikeille tarkoitettua hammasharjaa ja tahnaa, joita saa ostaa esimerkiksi eläinlääkäriasemilta. Hampaiden harjaus aloitetaan vähitellen muutama hammas kerrallaan, etu- ja kulmahampaiden ulkopinnoilta. Kun lemmikkisi on tottunut näiden hampaiden harjaukseen, siirry vähitellen takana olevien hampaiden harjaukseen sekä hampaiden sisä- ja purupintojen puhdistukseen.
Muista harjata hampaat päivittäin, sillä se on paras tapa estää plakin kertyminen hampaisiin ja estää hammaskiven muodostuminen.
Mikäli hampaiden harjaus ei onnistu, eläinlääkäriasemalta saat neuvoja muiden ennaltaehkäisevien hoitokeinojen, kuten erityisruokien, entsyymimakupalojenja muiden vastaavien valmisteiden käytöstä hammassairauksien ehkäisyssä.
Lemmikin hampaat kannattaa aina tarkistuttaa säännöllisesti eläinlääkärillä. Eläinlääkärisi tutkii lemmikin suun ja hampaat, sekä päättää mitä hoitotoimenpiteitä mahdollisesti tarvitaan.
Eläinlääkärisi saattaa suositella plakin ja hammaskiven poistoa ja hampaiden kiillotusta, vaikkei lemmikillä olisikaan mitään erityistä hampaisiin liittyvää ongelmaa tai hammassairauksiin liittyviä oireita. Joissakin tapauksissa, mikäli hammaskiveä ja ientulehdusta on runsaasti, eläinlääkärisi voi suositella liikkuvien tai vahingoittuneiden hampaiden poistoa. Näiden toimenpiteiden ajaksi lemmikki yleensä rauhoitetaan.
KARVAPAAKKU SUOLISTOSSA
Karvapaakku estää suoliston normaalin toiminnan ja voi aiheuttaa kanille ummetusta. Parafiiniöljy edistää karvapaakkujen kulkeutumista suolistossa. Kanille annetaan parafiiniöljyä ruiskulla suuhun muutamia kertoja päivässä kunnes tukos aukeaa ja kani ulostaa normaalisti. Parafiiniöljy on annettava rauhallisesti ja hitaasti, ettei kani vedä sitä keuhkoihin. Kääpiökanin päivittäinen annos on 5 ml, tavallisen kanin yhteensä 10 ml. Karvapallojen etenemistä suolistossa auttaa myös liikunta ja kanin vatsan kevyt hierominen muutaman minuutin ajan parafiiniöljyn antamisen jälkeen.
Ananasmehu liuottaa karvapalloja. Sitä voi antaa kanille 5 ml kahdesti päivässä viikon ajan.
Karvapallojen muodostumista ja kertymistä suolistoon voi ehkäistä harjaamalla kanin, etenkin karvanlähdön aikaan.
YLIKASVANEET HAMPAAT JA HAMMASPIIKIT
Ylikasvaneet hampaat ja hammaspiikit voivat aiheuttaa kanille sekä ummetusta että ripulia. Ne voivat myös vaikeuttaa kanin syömistä ja tästä syystä vähentää ruokahalua.
Kanin tulisi saada säännöllisesti kovaa purtavaa kuten mustikan varpuja tai myrkyttömien lehtipuiden oksia. Lisäksi on hyvä tarkkailla, että kani syö ja ulostaa normaalisti ja pystyy syömään kovaakin ravintoa. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikesta tästä huolimatta vaiva voi uusiutua.
RIPULI
Ripuloivalle kanille annetaan ruokana vettä, heinää ja näkkileipää parin päivän ajan. Tuoreravinto ja jyvät on syytä ottaa pois täksi ajaksi. Tuoretta ravintoa ovat esimerkiksi kurkku, tomaatti ja porkkana.
Koska ripuloivan kanin suoliston normaali bakteerikanta on häiriintynyt, kanille annetaan terveen kanin papanoita. Papanat sekoitetaan tahnaksi jogurtin, veden tai ananasmehun kanssa. Seosta syötetään ruiskulla 5 ml kahdesti päivässä parin päivän ajan.
Ripuloivan kanin elimistö menettää runsaasti nesteitä ja kani voi sen seurauksena mennä huonoon kuntoon. Siksi on tärkeää huolehtia, että kani juo riittävästi. Hyväksi on myös kauralima, josta kani saa energiaa, nestettä ja sisältöä suolistoon, jotta suoliston toiminta ei lamaantuisi.
Hengitystietulehdus
Kani on pidettävä lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Mikäli hengitystietulehduksen yhteydessä esiintyy sierain- tai silmävuotoa, on ne syytä puhdistaa. Silmävuoto voi olla myös allerginen reaktio esimerkiksi heinäpölylle tai havupuukuivikkeelle.
Höyryhengitys helpottaa usein kanin oloa. Höyryhengitystä varten kani suljetaan häkkiin ja häkin viereen asetetaan kattilallinen kiehuvaa vettä. Kattila ja häkki peitetään isolla pyyhkeellä. Lämpötilaa on seurattava tarpeeksi usein ettei pyyhkeen alla tule liian kuuma.
Toivomme lemmikkinne pikaista paranemista. Mikäli hoito ei tehoa toivotulla tavalla, tulee teidän ottaa yhteyttä klinikalle, mieluiten hoitaneeseen eläinlääkäriin ja neuvotella hänen kanssaan mahdollisista jatkotoimenpiteistä.
Jyrsijät ovat kasvissyöjiä, joiden ruuansulatukselle on tärkeää ravinnon korkea kuitupitoisuus sekä suolistossa oleva runsas bakteerikasvusto ja pieneliöstö. Ruuansulatuksen kannalta on tärkeää, että mikrobeilla on tasaiset olosuhteet. Muutokset pieneliöstössä ja bakteerikasvustossa aiheuttavat yleensä haitallisten bakteerien lisääntymisen, mikä tyypillisimmillään ilmenee ripulina. Valtaosa jyrsijöiden ripulitapauksista on seurausta ruokinnan äkillisestä muutoksesta tai huonolaatuisesta ravinnosta.
Syitä pieneliöstön ja bakteerikasvuston muutoksiin ovat esimerkiksi äkillinen ruokinnan muutos, antibioottihoito, huonolaatuinen heinä, liiallinen tuoreravinnon määrä (keväisin esim. liiallinen tuoreen ruohon tai voikukan lehtien määrä), stressi ja epähygieeniset olot. Myös useat eri bakteerit voivat aiheutttaa suolistotulehduksia. Bakteerit voivat olla peräisin esimerkiksi pilaantuneista vihanneksista tai huonolaatuisesta vedestä.
Liian hiilihydraattipitoisen ruokavalion (esim. runsaasti jyviä) seurauksena jyrsijät tulevat nopeasti kylläiseksi eivätkä syö kuivaa heinää niin paljon kuin suoliston normaali toiminta vaatisi. Ravinnon riittämätön kuidun määrä vähentää suoliston toimintaa, mikä altistaa epänormaalille bakteerien käymiselle paksusuolessa ja pidentyneelle ravinnon sulamiselle. Tämän seurauksena suoliston bakteerikasvusto muuttuu.
Jyrsijät syövät isoja, kosteita papanoita suoraan peräaukon suulta. Näissä ns. yöpapanoissa on runsaasti valkuaisaineita, vitamiineja, kivennäisaineita ja ruuansulatukselle välttämättömiä pieneliöitä. Yöpapanoiden syönti on täysin normaalia ja lisäksi välttämätöntä jyrsijöiden ruuansulatukselle. Stressi estää yöpapanoiden muodostumista ja täten haittaa myös ruuansulatusta.
Jos jyrsijällä on voimakkaita ripulioireita tai yleisvointi huonontunut, on se saatava eläinlääkärin hoitoon mahdollisimman nopeasti. Ripulin aiheuttajaa ei aina välttämättä saada selville, vaan hoito on oireiden mukaista. Eläinlääkärin antama hoito riippuu potilaan oireiden vakavuudesta. Yleensä eläin saa nestehoitoa nahan alle elimistön kuivumisen ehkäisemiseksi sekä vitamiineja pistoksina yleiskunnon kohottamiseksi. Mikäli hoito vaatii antibioottia, saa lemmikki ensimmäisen annoksen yleensä pistoksena.
Ripuloivan jyrsijän tärkein ravinnonlähde on kuiva heinä. Väkirehun (mm. leipä, jyvät) ja tuoreravinnon osuutta on pienennettävä muutamassa päivässä ja jätettävä jopa kokonaan pois kunnes ripuli on parantunut. Tässäkin on tosin muistettava, ettei ruokavaliossa saa tapahtua äkillisiä muutoksia.
Ripuloivan jyrsijän elimistö menettää runsaasti nestettä, mikä heikentää eläimen vointia. Tämän takia on varmistettava, että lemmikki juo riittävästi. Tarvittaessa sille on juotettava vettä tai lemmikeille tarkoitettua elektrolyyttiliuosta (Nutri-plus geeli tai Nutrisal-jauhe) ruiskun avulla. Päivittäinen ylläpitonestetarve on 100-120 ml / kg.
Jyrsijät eivät kestä paastoa. Mikäli ripulin takia ruokahalu on huonontunut, on lemmikkiä syötettävä ruiskun avulla. Näin ehkäistään suoliston toiminnan lamaantuminen ja varmistetaan riittävä ravinnon saanti. Jyrsijöille on hyvä antaa myös terveen lajitoverin papanoita, jotta suoliston bakteeri- ja pieneliökanta palautuisi normaaliksi mahdollisimman nopeasti. Maitohappobakteereistakin voi olla apua.
Monivitamiinivalmisteen antaminen on suositeltavaa yleisvoinnin parantamiseksi. Sairaan jyrsijän on saatava 50 mg C-vitamiinia päivittäin.
Sopivaa ruokaa on esimerkiksi seuraavan reseptin mukaan tehty seos:
Tätä seosta annetaan potilaan koosta ja kunnosta riippuen 2-5 ml kerrallaan 3-5 kertaa päivässä.
Ulosteen tahrimat takapää ja tassut pestään riittävän usein lämpimällä vedellä ja kuivataan huolellisesti. Lemmikillä on oltava riittävästi puhtaita kuivikkeita häkissä, joka on vedottomassa ja rauhallisessa paikassa. Ulosteen koostumus normalisoituu tavallisimmin muutaman päivän viiveellä siitä kun lemmikki alkaa taas syödä kunnolla. Normaaliin ruokavalioon siirrytään vähitellen usean päivän aikana vasta kun ripuli on täysin parantunut.
Stressin ja ruokintamuutosten aiheuttamaan ruokahaluttomuuteen ja ripuliin tukihoito ja heinädieetti useimmiten auttavat. Näin on etenkin silloin jos eläin saadaan hoitoon riittävän aikaisin, kun sen yleisvointi on vielä hyvä. Bakteereista johtuvan ripulin hoidossa ennuste on sen sijaan varauksellisempi, etenkin jos eläimen yleisvointi on jo heikentynyt.
Ehkäisevät toimenpiteet ovat aina tehokkaampia kuin sairauden hoito. Kaikilla jyrsijöillä tulee välttää stressiä. Ruoka ei saa olla likaista eikä kylmää. Mahdolliset ruokinnanmuutokset tulee tehdä vähitellen. Erityisen varovainen tulee olla keväisin, kun tuoretta ruohoa ja voikukanlehtiä on saatavilla. Tuore ruoho annetaan heti kun se on kerätty ja syömättä jäänyt tuoreravinto kerätään pois muutaman tunnin kuluttua. Oikean ruokavalion ja etenkin sen sisältämän kuidun on todettu suojaavan ripulilta, koska kuitu edistää suoliston toimintaa. Tämän vuoksi hyvälaatuista heinää tulee aina olla tarjolla. Ruoka-astiat ja vesipullo on pestävä päivittäin. Puhdasta vettä tulee aina olla saatavilla.
Erilaiset ruuansulatuskanavan häiriöt ovat koirilla melko yleisiä. Niitä voivat aiheuttaa esimerkiksi sopimaton ruoka tai äkillisesti muuttunut ruokavalio, sisäloiset, maha-suolistotulehdukset, ylensyöminen tai syömättömyys, vierasesine ruuansulatuskanavassa, jotkut lääkeaineet, stressi, allergiat, sekä virukset ja bakteerit. Aina ei ruuansulatuskanavan häiriöille löydetä selvää syytä, jotkut koirat voivat myös olla toisia herkkämahaisempia.
Ruuansulatuskanavan häiriöiden tavallisimpia oireita ovat oksentelu ja löysähköt ulosteet tai ripuli. Joissain tapauksissa uloste voi olla limaista ja seassa voi näkyä myös verta. Myös esim. runsaat ilmavaivat, mahan jännittäminen, selittämätön laihtuminen ja ruokahalun heikkeneminen voivat kertoa ruuansulatuskanavan ongelmista.
Monissa tapauksissa ruuansulatushäiriöitä voidaan aluksi yrittää hoitaa kotikonstein, mutta eläinlääkäriin on aina syytä ottaa yhteyttä jos:
Ripulin ja oksentamisen yhteydessä eläin menettää runsaasti nestettä ja nestetasapainon kannalta tärkeitä suoloja, joten siksi on tärkeää, että riittävästä nesteensaannista huolehditaan. Koira tarvitsee nestettä n. 0,5-1dl/kg vuorokaudessa. Tarvittaessa eläintä voidaan juottaa ruiskulla suoraan suuhun. Suolotasapainon ylläpitämiseksi juomaveteen on hyvä lisätä jotain elektrolyyttivalmistetta, kuten Oralade nesteytysjuoma/Aptuksen Nutrisal-jauhe, jota saa apteekista tai eläinlääkäriasemilta ilman reseptiä.
Oksentelun ja ripulin vuoksi eläimen suoliston bakteerikanta on häiriintynyt ja oireet helpottavat todennäköisesti vasta, kun bakteerikanta on saatu tasapainoon. Lemmikille on hyvä tarjota pieniä määriä helposti sulavaa ruokaa useita kertoja (esim. 3-6 kertaa) päivässä. Lisäenergian ja ravintoaineiden saannin turvaamiseksi voi lemmikille antaa maistuvaa Nutriplus-tahnaa.
Ruuansulatushäiriöiden hoitoon löytyy myös teollisia valmisruokia, jotka ovat hyvin sulavia ja niissä on sopivassa suhteessa tärkeitä ravintoaineita, jotka korvaavat ripulin ja oksentelun mahdollisesti aiheuttamia puutostiloja. Tällainen on esimerkiksi Purina Pro Plan Veterinary Diets Gastrointestinal (löytyy sekä kuiva- että märkäruokavaihtoehto). Valmisruuat sopivat yleensä hyvin myös herkkämahaisille lemmikeille ja niiden käyttö voidaan aloittaa tarvittaessa heti oireiden ilmaannuttua. Näitä erityisruokia myyvät eläinlääkäriasemat ja jotkut apteekit. Valmisruokia voi käyttää tilapäisesti kotihoidon tehostamiseksi, mutta ne sopivat hyvin myös päivittäiseen käyttöön – varsinkin jos koiralla on toistuvaa taipumusta ruuansulatuskanavan häiriöihin (esim. maha usein löysällä ilman selkeää syytä).
Ruuansulatusongelmien tukihoitoon on olemassa myös monenlaisia kotihoitovalmisteita ja ravintolisiä, jotka sisältävät esimerkiksi maitohappobakteereita ja muita suoliston toimintaa tukevia ja sitä suojaavia ainesosia. Valmisteet ovat reseptivapaita ja niitä myyvät mm. monet apteekit, eläintarvikeliikkeet ja eläinlääkäriasemat. Esimerkiksi Promax-tahna tai Canikur Pro -tahna ovat tehokkaita ensiapuvalmisteita ripuliin ja niiden vaikutus näkyy yleensä n. vuorokauden kuluessa annostelusta.
Ensimmäisten päivien jälkeen eläimen saamien ruoka-annosten kokoa voidaan ruveta kasvattamaan samalla kun ruokintakertojen määrää vähennetään. Mikäli eläin ei enää oksentele ja/tai uloste on alkanut kiinteytyä, voidaan sekaan pikkuhiljaa ruveta lisäämään sen normaalia ruokaa. Normaaliin ruokintaan siirrytään takaisin hiljalleen (n. viikon kuluessa), jotta vältettäisiin ruuansulatusongelmien uusiminen liian nopean ruokavalion muutoksen seurauksena.
Kotihoito-ohjeita kannattaa aina soveltaa lemmikin tilan mukaan ja maalaisjärkeä käyttäen. Esim. jos uloste on vain hieman löysähköä, sen hoitoon monissa tapauksissa riittää, että normaalin ruokinnan ohessa tarjotaan jotain ripulinhoitovalmistetta (esim. Promax tai Canikur).
Edellä olevat hoito-ohjeet on suunniteltu koirille, mutta niitä voi käyttää myös kissojen ripulin/oksentelun hoidossa. Muiden eläinten ruuansulatushäiriöissä on suositeltavaa ottaa suoraan yhteyttä eläinlääkäriin tarkempien hoito-ohjeiden saamiseksi. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että mitä pienempi eläin on kyseessä, sitä nopeammin se todennäköisesti kuivuu ja menee huonoon kuntoon ripulin tai oksentelun vuoksi.
Korvaoireet ovat yksi tyypillisimmistä syistä hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle koiran kanssa. Toiset koirat saavat korvaoireita herkemmin kuin toiset ja tähän vaikuttaa moni asia: esimerkiksi korvien ja korvalehtien rakenne, perinnöllinen alttius, elämäntyyli (esim. runsas uiminen -> kosteus) jne. Tyypillisimpiä korvatulehdusten aiheuttajia koirilla ovat bakteerit ja sienet (hiiva). Myös korvapunkkitartunta on mahdollinen, mutta koiralla selvästi harvinaisempi kuin esimerkiksi kissalla.
Korvatulehduksesta kertovia oireita voivat olla esimerkiksi:
– runsas eritys (erite voi olla kuivahkoa, mutta myös märkäistä ja jopa verensekaista)
– paha haju
– punoitus korvakäytävässä
– kipu/aristus/kutina korvien alueella
– korvan runsas raapiminen (ja joskus tästä johtuvat sekundääriset ihorikkeymät korvalehdissä tai niiden läheisyydessä)
– pään ravistelu
– pään pitäminen vinossa
Suosittelemme eläinlääkäriajan varaamista aina, jos koiralla ilmenee jotain edellä mainituista oireista. Eläinlääkäri tutkii koiran korvan/korvat ja suunnittelee tutkimuksen pohjalta jatkohoidon ja määrää tarvittaessa sopivan lääkityksen.
Aina korvatulehduksen hoito ei vaadi lääkinnällistä hoitoa. Mikäli tulehdus on vasta aluillaan tai muuten hyvin lievä, saatetaan oireet saada kuriin myös puhdistuksella ja ei-lääkkeellisillä korvien hoitotuotteilla. Tällaisia ovat esimerkiksi hunajapohjainen Vetramil Auris ja Peptivet Otogel -korvatipat. Eläinlääkäri arvioi lääkityksen tarpeen tapauskohtaisesti, joten eläinlääkärintarkastus on suositeltava myös ennen itsehoidon aloittamista.
Lisätietoa reseptivapaista hoitotuotteista löytyy näistä linkeistä:
Peptivet Otogel: https://www.faunapharma.fi/tuotteet/1747/
Vetramil Auris: https://www.faunapharma.fi/tuotteet/105/
Koiran korvakäytävät kannattaa puhdistaa tarkoitukseen suunnitellulla korvanpuhdisteella aina tarvittaessa eli jos ne ovat likaiset. Koiran korviin kannattaa katsoa säännöllisesti ja totuttaa koiraa samalla käsittelyyn, jotta hoitotoimenpiteet onnistuvat tarvittaessa helpommin. Rauhalliset ja varmat otteet, kehut ja palkkaus ovat tässä avainasemassa.
Toisilta koirilta korvat täytyy putsata vain aniharvoin (jos koskaan), toisille putsaus on tehtävä jopa 1-2 viikon välein. Putsaus kannattaa, koska likainen korva altistaa herkemmin tulehduksille. Korvien puhdistukseen sopivia tuotteita ovat esimerkiksi Vetcare- ja Otoact -korvanpuhdisteet.
Lisää tietoa tuotteista:
Vetcare-korvapuhdiste: https://www.vetcare.fi/tuote/vetcare-korvapuhdiste
Otoact-korvapuhdiste: https://www.faunapharma.fi/tuotteet/76/?q=elain&teksti=otoact&teksti2&maincat&kissa&koira&hevonen&sika&lehma
Mikäli koiran korvakäytävässä kasvaa runsaasti karvaa, olisi ne hyvä nyppiä säännöllisesti, jotta korvat pysyvät paremmin avoimena ja korvat on myös helpompi pitää puhtaana. Koira on hyvä totuttaa korvakarvojen nyppimiseen pienestä pitäen.
Korvakäytävien kosteus altistaa herkemmin ongelmille, joten uimisen jälkeen koiran korvat kannattaa kuivata hellävaraisesti esimerkiksi vanulla. Erityisen tärkeää tämä on luppakorvaisilla koirilla, joilla korvien ”ilmanvaihto” ei toimi yleensä yhtä hyvin kuin pystykorvaisilla koirilla.
Mikäli koira kärsii toistuvista korvaongelmista ilman selkeää ulkoista syytä, voi olla järkevää miettiä koiran ruokavalion muuttamista, koska toisinaan korvavaivat voivat liittyä myös ruoka-aineyliherkkyyteen tai -allergiaan.